Huom! Seuraava postaus sisältää juonipaljastuksia elokuvasta Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 1. Jos et siis ole vielä nähnyt elokuvaa/lukenut kirjaa ja haluat pysyä spoilaamattomana, lopeta lukeminen tähän.Käytiin Juhon kanssa katsastamassa tämä ensi-illassa, luonnollisesti. Minä, joka olen suuri Potter-fani pelkäsin etukäteen, että elokuva on täysin pilattu ja kirjasarjan huipennus tuhottu. Mutta toisin kävi. Elokuva oli kerrankin uskollinen kirjalle.
Tokihan siitä oli taas jätetty pari kohtaa pois (kuten Remuksen saapuminen Kalmahanaukiolle, Billiä ja Fleuria ei juurikaan selitelty ja kotitonttukohtauksenkin olisi voinut tehdä hieman eri lailla, puhumattakaan siitä kaikesta Harry/Hermionesta, jota tuohon oli mukaan tungettu), mutta kokonaisuudessaan tämä oli ehjin ja kirjaystävällisin elokuvatuotos. Osasyynä tosin taitaa olla J.K. Rowling, joka oli kreditoitu lopputeksteissä yhtenä tuottajista. Onhan elokuvat ennenkin hänellä hyväksytetty, mutta nyt tuntui siltä, että hänet oli todellakin otettu mukaan tekoprosessiin.
Jo ihan alkuhetkistä aistii, että nyt on loppu käsillä. Hermione surullisena unhoituttamssa vanhempansa, poistuvat Dursleyt ja hämmentynyt Ron. Ja sitten se alkaa, toiminta. Seitsemän Harrya-kohtaus oli yllättävänkin onnistunut eikä seuraavassa taistelussakaan ollut muuta moitittavaa kuin se, että Harryn paljastajana toimi pöllö eikä loitsu. Kotikolossa korvattomuus-vitsi sukkasi, olisi voinut edes ottaa sen, joka oli kirjassa suomennettuna, siinä oli edes ideaa. Häät tulivat tosiaan vähän äkkiä niille, jotka eivät ole kirjoja lukeneet ja saattoivatkin siksi tuntua hieman juoneen sopimattomilta.
Se, miten kuolonsyöjät (vai oliko ne snapereita, en oikein tajunnut), löysivät kolmikon jäi kyllä tyystin elokuvassa selittämättä. Kirjassahan hälytys aktivoitui kun mainitsi Voldemortin nimen, mutta elokuvassa sitä ei esiin tuotu. Ja silti ne vain jossain vaiheessa lopettivat Voldemortista nimellä puhumisen... (Kyllähän tämä sitten jollain tasolla tuli esiin Lovekivojen luona, mutta kylmäksi sekin jätti sellaisen, joka kirjoja ei ole lukenut.)
Kalmahanaukiosta jäi muutamakin juttu vaivaamaan, mm. se Lilyn kirjoittama kirje Siriukselle, jonka Harry oikeasti Siriuksen huoneesta löysi. Ministeriökohtaus taasen oli hauska ja varsinkin Grint oli upea. Sitten päädyttiinkin metsään. Onneksi matkustelua näytettiin paljon, ettei kaikkea vain kuitattu olankohautuksella ja riipuskin toimi juuri kuten kirjassakin. Kohtaus Bathildan talolla oli karmiva, vaikka itse tiesinkin mitä tulemaan piti, Ronin paikalle saapuminen ja hirnyrkin tuhoaminen oli toteutettu ehkä jopa paremmin kuin kirjassa (tosin edellisestä lukukerrastani on niin pitkä aika, että saatan muistella myös omiani) ja animaatiolla toteutettu satu Kuoleman varjeluksista oli hyvä keksintö ja takuulla kyllä kaappasi kaikkien mielenkiinnon.
Lopun linnakohtaus oli hieman oudohko ja siinäkin jäi koko Matohännän uhrautuminen (jos se tässä vaiheessa tuli, muistaakseni) käyttämättä, mutta toisaalta Malfoyden rooli pysyi kyllä kirjalle uskollisena. Ja sitten menetimme Dobbyn. Ja tähän loppui ensimmäinen osa. Kirjaa lukemattomille tiedoksi, että seuraavaan osaan jäi noin kahden päivän tapahtumat + epilogi, eli toiminalle on jätetty ainakin aikaa.
Nyt kun ajattelee, niin oli ehkä hyvä etten lukenut kirjaa uudelleen läpi ennen elokuvaa. Kykenin keskittymään elokuvaan elokuvana enkä ajattelemaan koko aikaa sitä, miten erilailla tämäkin asia kirjassa toteutettiin. Kun ajattelee Potter-elokuvat elokuvina ja kirjat kirjoina, saa oikeasti paljon enemmän irti.
Yhteen asiaan haluaisin kyllä puuttua vielä, nimittäin elokuvan ikärajaan, joka oli K-11! Tarkoittaen siis sitä, että tätä pääsi katsomaan vanhempiensa kanssa 9-VUOTIAAT! Olkoon miten lastenkirjoja tahansa (, joita nämä eivät kyllä sitten nelososan alun ole olleet), niin K-11 on kyllä aivan liian matala. Tässäkin elokuvassa kun oli tappamista, kidutusta ja kaikkea muuta mukavaa - puhumattakaan seuraavasta osasta (, joka takuulla on taas K-11), joka tulee olemaan tätäkin väkivaltaisempi. En todellakaan lähtisi 9-vuotiaan, tai edes sen 11-vuotiaan, kanssa tätä teatteriin katsomaan.
