Lupauksia vuodelle 2011

Olen oikeasti todella huono tekemään (tai oikeammin pitämään, mutta ei takerruta yksityiskohtiin), uuden vuoden lupauksia. Kokeilen kuitenkin jälleen tänä vuonna ja tällä kertaa pyrin pysymään oikeasti kohtuudessa.

• Luen vuoden aikana 100 kirjaa. Tässä minua auttavat lukemattomia kirjoja-haaste sekä 100+100 kirjaa, josta pyrin mahdollisuuksien mukaan valitsemaan lisää. Unohtamatta toki muuta kiinnostavaa kirjallisuutta, joka eteeni tupsahtaa.
• Vähennän herkkujen syömistä. (Kuten joka vuosi ja taidan epäonnistua jälleen.)
• Siivoan useammin. (Kerran viikossa ylläpitosiivous, kerran kuussa tarkemmin, vähintään.)
• Näen enemmän ystäviäni. (Helppo suoritus sikäli, että tänä vuonna näin kaikkia ehkä yhteensä 10 kertaa.)
• Hankin harrastuksen.
• Vietän enemmän aikaa Juhon ja kirjojen kuin tietokoneeni kanssa.
• Olen muutenkin hyvä kihlattu tuolle miehelle.

Päivitellään vuoden päästä edistymistä. (Tai heti kun repsahdan ensimmäisestä lupauksesta.)

Valkeasta joulusta talven ihmemaahan

Nyt on pikku hiljaa taas aika palata arkeen. Joulua tuli vietettyä Juhon sukulaisten luona, ruokaa tuli syötyä jälleen kerran liikaa ja pukkikin muisti minua, vallan ruhtinaallisesti vieläpä. Ja koska minusta osa joulun viehätystä ovat ihmisten saamat joululahjat, listaan minäkin nyt omani.

Yhteislahjat

• rahaa
• juustokupu/cd-teline (tupperwaresta on moneksi)
• Pusher-trilogia box (DVD)
• Kiroileva siili-seinäkalenteri

Ja omaksi iloksi

• kolme paria sukkia, kahdet retrosävytteiset pitkikset, Minni Hiiri-paituli, punaiset olohousut
• Leo Tolstoin Anna Karenina ja J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa
• juustohöylä, säästöpossu (jossa teksti 'syötä minua'), Viivi ja Wagner-seinäkalenteri, tietokoneen kaiuttimet (voin siis taas kuunnella spotifyta, jee!)
• Bruno Banani-hajustesetti (suihkugeeli ja hajuvesi, ihania)
• se perinteinen suklaarasia ja perinnelahja ystävältä (ja pipapipossun, se oli maukas!)

Ja Juho sai vielä kolme elokuvaa, joten nekin tulevat vielä kartuttamaan dvd-kokoelmaamme, sinne siis kurkkimaan päivityksiä.

Rakas joulupukki

Koska olen ollut tänä vuonna kiltti tyttö, uskallan toivoa seuraavia juttuja:

• kirjoja (Waltari, Christie, Tolstoi, Dostojevski, Irving, Sieppari ruispellossa (Salinger), Vuonna 1984 (Orwell), Steinbeck, Coelho)
• sukkia, niitä ei koskaan ole liikaa
• keittiötarvikkeita (ainakin juustohöylä, viinipullonavaaja ja kuorimaveitsi sekä iso kattila ja wokkipannu)
• olohousut, koska niissä on mukava olla ja ne ovat tulevissa töissä tarpeen
• liinavaatteita
• pyyhkeitä 
• joku hyväntuoksuinen shampoo/suihkusaippua
• seinäkalenteri vuodelle 2011
• (tietokoneen kaiuttimet)
• (rannekello)

Postcrossing

Muistan törmänneeni termiin postcrossing joskus keväällä 2006 ja hurahtaneeni hommaan heti.

Postcrossing on kansainvälinen korttirinki, jonka perusideana on lähettää ja vastaanottaa postikortteja.

Eli, kun olet kirjautunut palveluun ja haluat lähettää jollekin postikortin saat sattumanvaraisen osoitteen jostakin päin maapalloa; se voi olla Ruotsista, Indonesiasta tai vaikkapa Etelä-Afrikasta. Ja siinähän tämän harrastuksen kauneus juuri piileekin, koskaan ei tiedä mihin maahan saat seuraavaksi kortin laittaa etkä tiedä kuka sinulle kortin lähettää.

Omalta osaltani postcrossing jäi vähän kuin unholaan vuoden 2009 alussa, kerättyäni ison kasan postikortteja eksoottisistakin maista. Joskus vielä ostan kehyksiä, joihin nuo kaikki kortit laitan kollaasinomaisesti. Joka tapauksessa, eilen taas innostus heräsi ja päätin aloittaa puhtaalta pöydältä luomalla kokonaan uuden profiilin: http://www.postcrossing.com/user/rmsalonen
Tänään pääsen lähettelemään kortteja USAan opettajalle, joka käy kaikki saamansa kortit läpi lasten kanssa, Saksaan ja Hollantiin. Tästä se sitten alkaa, toinen kerta postcrossaajana. Toivottavasti taas saa lähetellä kortteja myös muualle kuin Saksaan ja USAan, jotka ovat Suomen lisäksi varmasti aktiivisimmat maat.

Harrastaako kukaan muu tätä? (Ja niille, joille tämä ei ole lainkaan tuttua, käykää sivulla www.postcrossing.com ja jääkää koukkuun.)

Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 1

Huom! Seuraava postaus sisältää juonipaljastuksia elokuvasta Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 1. Jos et siis ole vielä nähnyt elokuvaa/lukenut kirjaa ja haluat pysyä spoilaamattomana, lopeta lukeminen tähän.



Käytiin Juhon kanssa katsastamassa tämä ensi-illassa, luonnollisesti. Minä, joka olen suuri Potter-fani pelkäsin etukäteen, että elokuva on täysin pilattu ja kirjasarjan huipennus tuhottu. Mutta toisin kävi. Elokuva oli kerrankin uskollinen kirjalle.

Tokihan siitä oli taas jätetty pari kohtaa pois (kuten Remuksen saapuminen Kalmahanaukiolle, Billiä ja Fleuria ei juurikaan selitelty ja kotitonttukohtauksenkin olisi voinut tehdä hieman eri lailla, puhumattakaan siitä kaikesta Harry/Hermionesta, jota tuohon oli mukaan tungettu), mutta kokonaisuudessaan tämä oli ehjin ja kirjaystävällisin elokuvatuotos. Osasyynä tosin taitaa olla J.K. Rowling, joka oli kreditoitu lopputeksteissä yhtenä tuottajista. Onhan elokuvat ennenkin hänellä hyväksytetty, mutta nyt tuntui siltä, että hänet oli todellakin otettu mukaan tekoprosessiin.

Jo ihan alkuhetkistä aistii, että nyt on loppu käsillä. Hermione surullisena unhoituttamssa vanhempansa, poistuvat Dursleyt ja hämmentynyt Ron. Ja sitten se alkaa, toiminta. Seitsemän Harrya-kohtaus oli yllättävänkin onnistunut eikä seuraavassa taistelussakaan ollut muuta moitittavaa kuin se, että Harryn paljastajana toimi pöllö eikä loitsu. Kotikolossa korvattomuus-vitsi sukkasi, olisi voinut edes ottaa sen, joka oli kirjassa suomennettuna, siinä oli edes ideaa. Häät tulivat tosiaan vähän äkkiä niille, jotka eivät ole kirjoja lukeneet ja saattoivatkin siksi tuntua hieman juoneen sopimattomilta.

Se, miten kuolonsyöjät (vai oliko ne snapereita, en oikein tajunnut), löysivät kolmikon jäi kyllä tyystin elokuvassa selittämättä. Kirjassahan hälytys aktivoitui kun mainitsi Voldemortin nimen, mutta elokuvassa sitä ei esiin tuotu. Ja silti ne vain jossain vaiheessa lopettivat Voldemortista nimellä puhumisen... (Kyllähän tämä sitten jollain tasolla tuli esiin Lovekivojen luona, mutta kylmäksi sekin jätti sellaisen, joka kirjoja ei ole lukenut.)

Kalmahanaukiosta jäi muutamakin juttu vaivaamaan, mm. se Lilyn kirjoittama kirje Siriukselle, jonka Harry oikeasti Siriuksen huoneesta löysi. Ministeriökohtaus taasen oli hauska ja varsinkin Grint oli upea. Sitten päädyttiinkin metsään. Onneksi matkustelua näytettiin paljon, ettei kaikkea vain kuitattu olankohautuksella ja riipuskin toimi juuri kuten kirjassakin. Kohtaus Bathildan talolla oli karmiva, vaikka itse tiesinkin mitä tulemaan piti, Ronin paikalle saapuminen ja hirnyrkin tuhoaminen oli toteutettu ehkä jopa paremmin kuin kirjassa (tosin edellisestä lukukerrastani on niin pitkä aika, että saatan muistella myös omiani) ja animaatiolla toteutettu satu Kuoleman varjeluksista oli hyvä keksintö ja takuulla kyllä kaappasi kaikkien mielenkiinnon.

Lopun linnakohtaus oli hieman oudohko ja siinäkin jäi koko Matohännän uhrautuminen (jos se tässä vaiheessa tuli, muistaakseni) käyttämättä, mutta toisaalta Malfoyden rooli pysyi kyllä kirjalle uskollisena. Ja sitten menetimme Dobbyn. Ja tähän loppui ensimmäinen osa. Kirjaa lukemattomille tiedoksi, että seuraavaan osaan jäi noin kahden päivän tapahtumat + epilogi, eli toiminalle on jätetty ainakin aikaa.

Nyt kun ajattelee, niin oli ehkä hyvä etten lukenut kirjaa uudelleen läpi ennen elokuvaa. Kykenin keskittymään elokuvaan elokuvana enkä ajattelemaan koko aikaa sitä, miten erilailla tämäkin asia kirjassa toteutettiin. Kun ajattelee Potter-elokuvat elokuvina ja kirjat kirjoina, saa oikeasti paljon enemmän irti.

Yhteen asiaan haluaisin kyllä puuttua vielä, nimittäin elokuvan ikärajaan, joka oli K-11! Tarkoittaen siis sitä, että tätä pääsi katsomaan vanhempiensa kanssa 9-VUOTIAAT! Olkoon miten lastenkirjoja tahansa (, joita nämä eivät kyllä sitten nelososan alun ole olleet), niin K-11 on kyllä aivan liian matala. Tässäkin elokuvassa kun oli tappamista, kidutusta ja kaikkea muuta mukavaa - puhumattakaan seuraavasta osasta (, joka takuulla on taas K-11), joka tulee olemaan tätäkin väkivaltaisempi. En todellakaan lähtisi 9-vuotiaan, tai edes sen 11-vuotiaan, kanssa tätä teatteriin katsomaan.

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa

Talven ensimmäinen riisipuuro

Kuin tilauksesta maa oli muuttunut valkoiseksi syntymäpäiväni kunniaksi. Toivotaan nyt pakkaskelejä ja valkoista joulua. Ja vähän vähemmän pakkasta kuin viime vuonna, kiitoksia.

Lähestyvän joulun kunniaksi päätin tänään tehdä aamiaiseksi tämän talven ensimmäisen annoksen riisipuuroa. Kylläpä se vaan osasikin olla hyvää pitkän tauon jälkeen. Tämän innoittamana pitäisikin vihdoin purkaa loput muuttokuormasta ja etsiä jouluvalot, pääsisi tunnelmoimaan jo oikein kunnolla.

Syksyllä aloitin/jatkoin opintojani Kristillisellä opistolla lastenohjaajapuolella. Nyt on menossa ensimmäinen työssäoppiminen päiväkodissa. Teen omaani vuorohoitoyksikössä ja täytyy sanoa, että nämä ensimmäiset kolme viikkoa ovat kyllä menneet siivillä. Lapset ovat ihania, työtoverit kannustavia ja ilmapiiri muutenkin mukava. Huolimatta siitä, että en välttämättä näkisi tulevaisuuttani "tarhantätinä" on tämä paikka saanut harkitsemaan päätökseni pitävyyttä. Nyt valitettavasti meni tämän harjoittelun ensimmäinen ja ainoa lauantaivuoro sivu suun, koska satuin juuri sairastumaan. Mielelläni olisin kyllä mennyt, mutta keskitytään nyt pari päivää paranemiseen ja vedetään sitten täydellä teholla harjoittelu loppuun.

Työssäoppimisen jälkeen meillä onkin sitten enää vain viikko koulua ja sitten alkaa melkein kuukauden mittainen joululoma. Onneksi tuossa on edes viikko koulua, alkaakin nimittäin olemaan jo ikävä luokkakavereita - varsinkin kun meillä on luokkahenki mitä parhain. Maanantaista keskiviikkoon paahdetaan kunnolla ja sitten loppuviikosta onkin joululounas, joulujuhlat ja kirkko. Näiden avulla jos ei joulutunnelmiin pääse niin ei sitten minkään.

Lumiset päivänjatkot kaikille. ♥

Ostoksia

Tässä on nyt viikon sisällä tullut kierreltyä kirppareita ja Keskisten kyläkaupassa. Leffojen ja kirjojen lisäksi olen tehnyt muitakin, mukavia löytöjä, joita ajattelin nyt hieman jakaa muillekin.

Kissojen raapimatolppa, Kyläkauppa, 12 euroa. Saavuttanut jo kovan suosion varsinkin Reyn ja Onnin keskuudessa.

Sininen päiväpeitto (vähän on valotus pielessä, kun näyttää ihan harmaalta, hups), Kyläkaupan alelaarista, 6 euroa. Tällaista olen etsinyt jo pitkään, kun entinen päiväpeitto on sellaista materiaalia, että se kerää kaikki karvat itseensä.

Kaksi paitaa syksyksi ja talveksi, Keskiseltä, yhteensä taisivat olla 12 euroa. Poolo vähän juhlallisempi (rypytykset olkapäissä ja kauluksessa) ja sitten tuo trikoopaita, jossa on pitkä helma ja tiukat hihat.

Mukavat housut, Keskiseltä, 10 euroa. Ei nyt välttämättä ihan talvikäyttöön, mutta taas vähän lämpimämmille syys- ja kevätpäiville ainakin.

Turussa kirpparilta löydetty Björn Borgin käsilaukku, 2 euroa! Aitoudesta en mene kyllä takuuseen (en tuolla hinnalla), mutta tuolla hinnalla ei sillä niin väliä olekaan.

Tämän päivän Sauvon latokirppiksen antia, piirakkavuoka 50 senttiä ja Valion raastin 20 senttiä.

Elämäni karvaiset miehet

Elämässäni on aina ollut, ja jos se on minusta kiinni, tulee aina olemaan enemmän tai vähemmän kissoja. Onneksi on sattunut rinnalle mies, joka myöskin kissoista pitää. Tässä tuleekin esittelyssä koko karvainen kolliköörimme.

Rey, Reiska, Reiskapeiska, Reikuli, mamman mussu. Rakkaalla kissalla on monta nimeä. Rey on ensimmäinen ns. oma kissani, joka tuli luokseni luvattoman nuorena (noin neliviikkoisena, kissojen luovutusiän ollessa 12 viikkoa), mutta alun lähtökohdat huomioiden Reysta on kasvanut erittäinkin täysipäinen, nyt 7-vuotias kollipoika. Väritykseltäänhän Rey on punavalkoinen ja karvanpituus on puolipitkäkarva. Isosta koostaan (pojalla on painoa 6,5 kiloa) Rey on hyvinkin säyseä ja rauhaa rakastava kissa, joka väistyy yleensä alta pois kun nuoremmat panevat juoksuksi. Laserkynä ja huiska kuitenkin edelleen jaksavat kiinnostaa ja Rey on myös kissoista ainoa, joka tykkää ulkoilla valjaissa. 

Nukkumapaikat vaihtelevat matosta sohvaan ja vaatekaappiin (, joka on kiellettya aluetta, mutta siitäkös herra vähät välittää). Myös raapimapuun päällä istuminen ja lintujen tarkkailu on yksi Reyn lempipuuhista. Suurinta herkkua herran mielestä on raaka broileri ja kissanminttunapit, joita voisi syödä vatsan turvoksiin. Rey on vieraita kohtaan pidättyväinen (ja vihaa imuria), mutta on valmis tutustumaan omaa tahtiaan. Vieraita Rey harvemmin kiusaa, mutta isäntäväellä herra saattaa joskus vähän kynttä vilauttaa tai hampaita väläyttää. Mutta pentuaikojen riehakkuus on taaksejäänyttä elämää ja nykyään suurin osa raajoista saa olla rauhassa.

Onni, Onniponni, Onnimus, Onskuponsku, Possu. Jälleen kerran nimien kirjo on valtava. Onni muutti perheeseen miehen mukana ja parin kuukauden tahkoamisen jälkeen rupesi tulemaan toimeen myös Reyn kanssa. Onni on porukkamme nuorin, 4-vuotias nuori kolliherra. Väri on "perinteinen maatiainen" eli ruskeatiikeritabby. Painoakin herralle on kertynyt hyvin, 4,5 kilon verran. (Ja pikkuinen masupussi, mutta ei sanota tätä ääneen.) Onni on kissoistamme ehdottomasti seurallisin ja on Reyn tavoin myöskin säyseä. Onni rakastaa hipan leikkimistä ja harrastaakin tätä useamman kerran päivässä. Tällöin on syytä poistua tulilinjalta tai saattaa löytää ikäviä vekkejä esim. jaloistaan. Onnin lempileluja on jo edellä mainittu laserkynä sekä erilaiset pallot.

Lempinukkumapaikkoina tällä herralla on pöydät. (Mitä enemmän tavaraa tippuu kerralla, sen mukavampaa.) Ihmisten ja esineiden puskeminen ja kuolaaminen on Onnista erityisen mukavaa. Kuten myös röhkiminen, kun herra innostuu/näkee unta/kääntää kylkeä. Onni syö lähes kaikkea mikä liikkuu (tai ei liiku), mutta ehdoton lempiruoka on sei, jota pitää syödä muristen. Onni rakastaa ihmisiä ja tuleekin yleensä vieraita jo ovelle vastaan. Ja kun vieras pääsee sohvalle istumaan on Onni yleensä jo vieressä odottamassa rapsutuksia. Ilkiteoissa tämä kissa on aivan ykkönen, siitä todisteena useasti aamuisin auki oleva kuiva-ainekaappi (, jonka hyllyillä sijaitsee mm. kissojen raksusäkki) sekä pari kertaa lattialta löytynyt tyhjä kissojen herkkupussi.

Viimeisenä Ruuti, Ruutipuuti, Ruutipuutipoks, idiootti, aasi... Tämä herra saapui elämäämme kodinvaihtajana ja on siitä hetkästä lähtien pitänyt kumpaakin palvelijaansa vahvasti tassujensa alla. Ikää Ruutilta löytyy 5 vuotta, mutta tarmoa on edelleen kuin yksivuotiaassa. Siksi yhteinen sävel Onnin kanssa löytyikin nopeasti, kun taas Reyn kanssa kesti oman aikansa. Tämä herra on väritykseltään musta ja turkin pituus on puolipitkäkarva, kuten Reylläkin. Painoa löytyy suurin piirtein saman verran kuin Onnilta, 4,5 kiloa. Ruuti on uusia ihmisiä kohtaan arka ja tykkää muutenkin viettää aikaansa omissa oloissa. Joka päivä pitää kuitenkin saada hellyyttä ja aloittaa vähintään kaksi hullua juoksukohtausta.

Ruuti tykkää nukkua keskellä lattiaa, matoilla ja kissojen leikkitunnelissa. Puskeminen, sylissä oleminen ja pään pusuttelu on myös tämän herran mielestä erityisen kivaa. Ruutin ehdotonta lemppariruokaa on kana, mutta nopeasti tästä entisestä nirsosta kissasta on kasvanut kaikkiruokainen. (Ja pakkohan tällaisessa porukassa on - jos et syö nopeasti, et syö mitään, koska kaveri vei jo sinunkin ruokasi.) Lempileluna Ruutilla on ponnarit (, joita on pakko varastaa kirjahyllystä vaikka omiakin olisi) sekä jo se kuuluisa laserkynä. Ruuti tykkää myös äänellä suloisella mih-mih-mii-sarjalla kertoessaan päivän kuulumisia.

Tällainen sirkus siis täällä.